LÄÄKETIEDE

Josefia kanavoinut Michael G. Reccia
Cosmic Lighthouse -verkkolehti, numero 11/2008 (www.cosmiclighthouse.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Josef puhuu:

Haluan puhua tänään lääketieteestä ja aloittaa yhdellä toteamuksellani, mikä laittaa kissan kyyhkysten sekaan. Teissä ei ole mitään vikaa! Tämä on viesti koko ihmiskunnalle: teissä ei ole mitään vikaa.

Koska olette värähtelyä, koska olette sielu, olette täydellinen ja osa Jumalaa. Ja koska Jumalassa ei ole mitään vikaa - Jumala on jatkuvassa täydellisyyden tilassa - olette tuon täydellisyyden peili. Kehdosta hautaan - teidän sanojanne käyttääkseni - olette täydellisiä.

Miten silloin voi olla niin paljon sairautta ja vaivaa maailmassa? Tämä kumpuaa sen väärinkäsittämisestä, mitä olette. Se kumpuaa "peitteen" hoitamisesta, parantavan energian käyttämisestä paikkaan, mihin parantava energia ei voi mennä. Voitte muuntaa vain keskusta, ette voi muuntaa ympäristöä, kuorta, fyysistä kehoa.

Yhteiskunnassanne ja nykyisessä ajattelussanne ympäri maailmaa lähestytään kuorta ja sitä parannetaan ja muunnetaan näennäisesti. Mutta ette voi tehdä sitä. Kukaan lääkäri ei voi tehdä sitä. Kukaan shamaani ei voi tehdä sitä. Kukaan ei voi tehdä sitä, koska terveys on automaattisesti teidän. Ette voi muuntaa sitä Jumalan täydellisyyttä, mikä virtaa lävitsenne! Teidän on muutettava asennetta. Teidän tasollanne todellisen lääkkeen pitäisi olla asenteen muuttaminen, koska ihmisen asenne on väärä ja se luo sairauden harhan. Sairaus on erillisyyttä. Sairaus on vastustamista. Sairaus on tyytymättömyyttä/onnettomuutta. Sairaus on taipumusta ympäröidä itsensä matalammilla värähtelyillä sen sijaan, että katsotaan ylöspäin ja sisäänpäin sitä täydellisyyttä, mikä ihmisillä on sieluina.

Oikea lääkäri tai lääkäri, jollaisia maailmaanne lopulta tulee, on ihminen, joka voi auttaa sieluja saamaan kosketuksen taas itseensä, joka voi opastaa heidät takaisin keskukseen, joka voi tunkeutua tämän harhakuoren läpi ja sanoa: "Tämä sinä olet, tämän vuoksi sinä olet täällä, tähän sinä kykenet" Todellista lääketiedettä - parantamista - voidaan verrata niiden värähtelykuorien riisumiseen, jotka sielu on asettanut ympärilleen ja joiden se uskoo olevan todellinen tilansa. Sielut uneksivat sairaudesta - toistan - sielut uneksivat sairaudesta. Sairaus loihditaan - ja se on viehättävää.

Sairaus esim. vetää puoleensa sympatiaa. Se on miniharhaa yhteiskunnallisessa harhassanne, siinä suuremmassa harhassa, mikä on maataso. Ja tätä te sieluina teette, luotte suuremmassa harhassa vähäisemmän harhan, minkä asetatte ympärillenne, ja uskotte sen todeksi, ja sairaus on yksi noista harhoista. Lääketiede on myös harhaa, koska se siirtää Jumalan voiman pilleriin. Tai veitseen, lääkäriin, kirurgiin tai sairaanhoitajaan. Se on Jumalaan luottamisen siirtämistä johonkin noista ihmisistä tai asioista.

Ja siksi hyvin usein potilas näyttää parantuvan, koska hän on niin täynnä luottamusta pilleriin tai juomaan tai voiteeseen tai mieheen veitsen kera, että se kohottaa hänet sisäisen Jumalan tilaan ja hän parantaa itsensä. Mutta todellisuudessa pilleri ei ole tehnyt mitään, kirurgi ei ole tehnyt mitään, hoitaja ei ole tehnyt mitään, vaan potilas on heijastanut luottamuksen sisästään ulospäin tuohon henkilöön tai juomaan, hän on uskonut sen hyvinvointinsa, eheytensä keinoksi - ja taas kerran, siksi hän parantuu.

Se tapa jolla hoidatte ihmisiä lääketieteellisesti tällä hetkellä maan päällä, on hyvin alkeellinen ja hyvin valaistumaton. Ja kestää aikakauden, ennen kuin ihmisiä hoidetaan oikealla tavalla, koska ihmiset vaativat itseään hoidettavan tietyllä tavalla. He odottavat veistä, pilleriä, he odottavat eristämistä ystävistä ja perheestä, olemista sairaalassa. He odottavat kipua ja epämukavuutta - ainoastaan niin he osaavat parantaa itsensä. Ja sitten kun he ovat käyneet läpi tämän prosessin, he päättävät, aikovatko he olla terveitä vai siirtyä eteenpäin ja kuolla.

Siksi olette perustaneet yhteiskunnan, missä on ihmisiä, jotka voivat tyydyttää tämän tarpeen. On lääkäri, joka erottaa teidät ystävistä ja perheestä, silloin kun olette "sairas", eikä tätä pitäisi koskaan tehdä, koska rakkaus muuttaa mallin ihmisten sisällä ja tunkeutuu sen kuoren läpi, minkä ihmiset ovat asettaneet ympärilleen. On lääkäreitä ja hoitajia, jotka aiheuttavat teille epämukavuutta ja tuskaa, jotka aiheuttavat teille ahdistusta siitä, toivutteko vai ette, koska sitä odotatte heiltä - se on lääkkeenne. Ja niin teette itsestänne sairaan ja sitten päätätte, parannutteko vai ette, ja päätätte sen kivun määrään, mihin alistutte sillä välin.

Ei siis ole koskaan mitään kostonhimoista Jumalaa määräämässä, että teidän on oltava sairas. On vain syy ja seuraus, mutta tuo syy ja seuraus eivät päde ytimeen, sieluun - tuo sielu on täydellinen, tuo sielu ei tiedä mitään sairaudesta, koska se tulee ulottuvuudesta, missä ei ole sairautta, missä ei ole rappeutumista, missä ei ole puutetta. Siellä on vain Jumala, jonka osa sielu on, ja tuo Jumala on täydellinen.

Niinpä sairaus on heijastusta tuon sielun ympärillä ja lääke, mitä tarvitaan tällä hetkellä, on koulutus. Ihmisten täytyy tietää, keitä he ovat, mutta he eivät hyväksy sitä, keitä he ovat. On helpompaa mennä harhan mukana.

Minun on myös koskettava sitä seikkaa, että monet ihmiset haluavat olla sairaita… he haluavat olla sairaita. Kyse on huomion keskittämisestä. Se on tapa olla sekaantumatta asioihin, jotka vaikuttavat teille hyvin vaikeilta maan päällä. Teidän ei tarvitse tehdä kotitehtäviänne, teidän ei tarvitse olla mukavia ihmisille, koska ollessanne sairas kaikki annetaan anteeksi ja kaikki on siksi anteeksiannettavaa.

Ihmiset tarvitsevat tuon sielun näkökulman. Heidän on ymmärrettävä, että he ovat sieluja, että se mitä he käyvät läpi elämässä, on vain vaatekerta tai useita vaatekertoja, joista sairaus on vain yksi. Ymmärrettävä, että kun heidän asenteensa, näkökulmansa, muuttuu, niin sairaus häviää, koska jossain henkisen kehityksen kohdassa mielessä syttyy valo ja henkilö sanoo: "En ole sairas. Miten voin olla sairas? Olen enemmän kuin tämä, en ole ollenkaan tämä. Se on vain jotain, minkä läpi laitan itseni." Ja näin lääketiede tuolla hetkellä on vain monimutkainen plasebo. Riippumatta siitä toimiiko se aivoissa vai isovarpaassa vai annetaanko pillereitä tai reseptejä, se on vain plasebo - koko systeemi on plasebo.

Lääketieteen ammattilaiset eivät tiedä, mitä he tekevät, eivätkä ne sielut, jotka luulevat olevansa sairaita, ymmärrä sairautta! Miten asiat voivat muuttua? Asiat tulevat muuttumaan. Näen jossain vaiheessa tulevaisuudessanne keskuksia, missä ihmiset istuvat kohottamassa värähtelyään, kohottamassa itsensä pois harhasta joksikin aikaa ja tekemässä harhasta työkalunsa, ei mestariaan. Ja yhdistymässä suureen sieluketjuun ympäri maapalloa ja lopulta sieluketjuun toisilla tasoilla ja toisissa sfääreissä.

Vain istumalla ja muistamalla, keitä he ovat, ja kurkottamalla toisia kohti rakkaudessa, he parantavat itsensä. He kohottavat itsensä sairauden yläpuolelle ja he lääkitsevät maailmaa. Ja odotamme innolla sitä päivää, jolloin ihmiset istuvat tuomassa valoa itselleen ja toisille - todellista lääkettä - kohottaakseen jokaisen harhan yläpuolelle, jotta pudottuaan takaisin siihen he näkevät sen harhaksi ja työkaluksi, jota voi käyttää sielunsa evoluution edistämiseksi.

Tulee aika, jolloin ihmiset, jolloin sielut jättävät tämän tietoisuustason yhtä helposti kuin kulkevat avoimen oven läpi. He eivät ole sairaita, he vain oivaltavat ja tuntevat "vetoa", mikä kertoo heille, että he ovat muuttumassa, että he ovat tulleet yhden olosuhdesyklin loppuun ja siirtyvät toiseen.

Sairaus on uskomus, epideminen uskomus. Epidemiat, sairaudet - niitä eivät välitä mikrobit, bakteerit. Niitä välittää uskomus - uskomus yksittäisen sielun tasolla ja uskomus ryhmäsielutasolla maan päällä. Ja siitä syystä - taas kerran - joku saa flunssan ja toinen ei. Sairauteen uskominen tuo sen teihin eikä sillä ole mitään tekemistä niiden mikro-organismien kanssa, joita aina syytetään sairauksista.

Sairaus on - kun olette tietoisia - heijastus siitä, mikä on väärin, minkä havaitaan olevan väärin ja mikä on lepotilassa sielussanne, ja sairaus hyökkää kehoon alueelle, mikä vastaa sitä, mikä on vialla sielussa henkisesti.

Tässä kehitysvaiheessanne tapa parantua on päästää irti sairaudesta, olla antamatta "tunnustusta" sille, antaa sen pudota pois ja sanoa, ettei se ole osanne. Sanokaa, että olen erillään siitä, ja se putoaa pois, koska sitä ei "osteta" sielussanne, sillä ei ole voimaa. Vain sielun sille antama voima sallii sen olla olemassa.

Tästä syystä hypnoosi voi olla hyvin tehokasta. Hypnotisoija saavuttaa sielun sisällä olemassaolotilan, missä kaksi mieltä kohtaavat, ja hän sanoo: "Eikö olisi hyvä ajatus, jos päästäisit irti tästä sairaudesta/huolesta/uskomuksesta?" Tästä syystä hypnoosi toimii, mutta taas kerran, se voi toimia vain, jos sielu on valmis antamaan sen toimia itsellään.

Itsehypnoosi on mahdollista. Sielut voivat itse asiassa vakuuttaa itsensä siitä, että he eivät ole sairaita, ettei heille voi koitua vahinkoa, vetämällä esiin sisäisen Jumalan voimaa, Jumalan luovaa voimaa, mutta tällä hetkellä tätä voimaa käytetään aina - melkein aina - negatiivisesti tasollanne.

Sieluilla on tarve kurkottaa toisiaan kohti. Teidän on palattava aikaan, jolloin on yhteistyötä ja keskinäistä riippuvuutta kaikkien sielujen välillä, mutta tässä ajan kohdassa sielut ovat näyttäneet etääntyvän kauas Jumalasta, ja se johtaa sairauteen. Se johtaa lääketieteen tarpeeseen.

Pyytäisimme teitä rukoilemaan sielujen puolesta päivittäin ja säteilemään valkoista valoa ympäri maapalloa. Valkoista valoa tarvitaan - se on lääke, mitä suosittelen tänä aikana ihmisille.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.