LÄÄKETIEDE
Josefia kanavoinut Michael G. Reccia
Cosmic Lighthouse -verkkolehti, numero 11/2008 (www.cosmiclighthouse.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Josef puhuu:
Haluan puhua tänään lääketieteestä ja aloittaa yhdellä toteamuksellani,
mikä laittaa kissan kyyhkysten sekaan. Teissä ei ole mitään vikaa! Tämä
on viesti koko ihmiskunnalle: teissä ei ole mitään vikaa.
Koska olette värähtelyä, koska olette sielu, olette täydellinen ja
osa Jumalaa. Ja koska Jumalassa ei ole mitään vikaa - Jumala on
jatkuvassa täydellisyyden tilassa - olette tuon täydellisyyden peili.
Kehdosta hautaan - teidän sanojanne käyttääkseni - olette täydellisiä.
Miten silloin voi olla niin paljon sairautta ja vaivaa maailmassa?
Tämä kumpuaa sen väärinkäsittämisestä, mitä olette. Se kumpuaa
"peitteen" hoitamisesta, parantavan energian käyttämisestä paikkaan,
mihin parantava energia ei voi mennä. Voitte muuntaa vain keskusta,
ette voi muuntaa ympäristöä, kuorta, fyysistä kehoa.
Yhteiskunnassanne ja nykyisessä ajattelussanne ympäri maailmaa
lähestytään kuorta ja sitä parannetaan ja muunnetaan näennäisesti.
Mutta ette voi tehdä sitä. Kukaan lääkäri ei voi tehdä sitä. Kukaan
shamaani ei voi tehdä sitä. Kukaan ei voi tehdä sitä, koska terveys on
automaattisesti teidän. Ette voi muuntaa sitä Jumalan täydellisyyttä,
mikä virtaa lävitsenne! Teidän on muutettava asennetta. Teidän
tasollanne todellisen lääkkeen pitäisi olla asenteen muuttaminen, koska
ihmisen asenne on väärä ja se luo sairauden harhan. Sairaus on
erillisyyttä. Sairaus on vastustamista. Sairaus on
tyytymättömyyttä/onnettomuutta. Sairaus on taipumusta ympäröidä itsensä
matalammilla värähtelyillä sen sijaan, että katsotaan ylöspäin ja
sisäänpäin sitä täydellisyyttä, mikä ihmisillä on sieluina.
Oikea lääkäri tai lääkäri, jollaisia maailmaanne lopulta tulee, on
ihminen, joka voi auttaa sieluja saamaan kosketuksen taas itseensä,
joka voi opastaa heidät takaisin keskukseen, joka voi tunkeutua tämän
harhakuoren läpi ja sanoa: "Tämä sinä olet, tämän vuoksi sinä olet
täällä, tähän sinä kykenet" Todellista lääketiedettä - parantamista -
voidaan verrata niiden värähtelykuorien riisumiseen, jotka sielu on
asettanut ympärilleen ja joiden se uskoo olevan todellinen tilansa.
Sielut uneksivat sairaudesta - toistan - sielut uneksivat sairaudesta.
Sairaus loihditaan - ja se on viehättävää.
Sairaus esim. vetää puoleensa sympatiaa. Se on miniharhaa
yhteiskunnallisessa harhassanne, siinä suuremmassa harhassa, mikä on
maataso. Ja tätä te sieluina teette, luotte suuremmassa harhassa
vähäisemmän harhan, minkä asetatte ympärillenne, ja uskotte sen
todeksi, ja sairaus on yksi noista harhoista. Lääketiede on myös
harhaa, koska se siirtää Jumalan voiman pilleriin. Tai veitseen,
lääkäriin, kirurgiin tai sairaanhoitajaan. Se on Jumalaan luottamisen
siirtämistä johonkin noista ihmisistä tai asioista.
Ja siksi hyvin usein potilas näyttää parantuvan, koska hän on niin
täynnä luottamusta pilleriin tai juomaan tai voiteeseen tai mieheen
veitsen kera, että se kohottaa hänet sisäisen Jumalan tilaan ja hän
parantaa itsensä. Mutta todellisuudessa pilleri ei ole tehnyt mitään,
kirurgi ei ole tehnyt mitään, hoitaja ei ole tehnyt mitään, vaan
potilas on heijastanut luottamuksen sisästään ulospäin tuohon henkilöön
tai juomaan, hän on uskonut sen hyvinvointinsa, eheytensä keinoksi - ja
taas kerran, siksi hän parantuu.
Se tapa jolla hoidatte ihmisiä lääketieteellisesti tällä hetkellä
maan päällä, on hyvin alkeellinen ja hyvin valaistumaton. Ja kestää
aikakauden, ennen kuin ihmisiä hoidetaan oikealla tavalla, koska
ihmiset vaativat itseään hoidettavan tietyllä tavalla. He odottavat
veistä, pilleriä, he odottavat eristämistä ystävistä ja perheestä,
olemista sairaalassa. He odottavat kipua ja epämukavuutta - ainoastaan
niin he osaavat parantaa itsensä. Ja sitten kun he ovat käyneet läpi
tämän prosessin, he päättävät, aikovatko he olla terveitä vai siirtyä
eteenpäin ja kuolla.
Siksi olette perustaneet yhteiskunnan, missä on ihmisiä, jotka
voivat tyydyttää tämän tarpeen. On lääkäri, joka erottaa teidät
ystävistä ja perheestä, silloin kun olette "sairas", eikä tätä pitäisi
koskaan tehdä, koska rakkaus muuttaa mallin ihmisten sisällä ja
tunkeutuu sen kuoren läpi, minkä ihmiset ovat asettaneet ympärilleen.
On lääkäreitä ja hoitajia, jotka aiheuttavat teille epämukavuutta ja
tuskaa, jotka aiheuttavat teille ahdistusta siitä, toivutteko vai ette,
koska sitä odotatte heiltä - se on lääkkeenne. Ja niin teette
itsestänne sairaan ja sitten päätätte, parannutteko vai ette, ja
päätätte sen kivun määrään, mihin alistutte sillä välin.
Ei siis ole koskaan mitään kostonhimoista Jumalaa määräämässä, että
teidän on oltava sairas. On vain syy ja seuraus, mutta tuo syy ja
seuraus eivät päde ytimeen, sieluun - tuo sielu on täydellinen, tuo
sielu ei tiedä mitään sairaudesta, koska se tulee ulottuvuudesta, missä
ei ole sairautta, missä ei ole rappeutumista, missä ei ole puutetta.
Siellä on vain Jumala, jonka osa sielu on, ja tuo Jumala on
täydellinen.
Niinpä sairaus on heijastusta tuon sielun ympärillä ja lääke, mitä
tarvitaan tällä hetkellä, on koulutus. Ihmisten täytyy tietää, keitä he
ovat, mutta he eivät hyväksy sitä, keitä he ovat. On helpompaa mennä
harhan mukana.
Minun on myös koskettava sitä seikkaa, että monet ihmiset haluavat
olla sairaita… he haluavat olla sairaita. Kyse on huomion
keskittämisestä. Se on tapa olla sekaantumatta asioihin, jotka
vaikuttavat teille hyvin vaikeilta maan päällä. Teidän ei tarvitse
tehdä kotitehtäviänne, teidän ei tarvitse olla mukavia ihmisille, koska
ollessanne sairas kaikki annetaan anteeksi ja kaikki on siksi
anteeksiannettavaa.
Ihmiset tarvitsevat tuon sielun näkökulman. Heidän on ymmärrettävä,
että he ovat sieluja, että se mitä he käyvät läpi elämässä, on vain
vaatekerta tai useita vaatekertoja, joista sairaus on vain yksi.
Ymmärrettävä, että kun heidän asenteensa, näkökulmansa, muuttuu, niin
sairaus häviää, koska jossain henkisen kehityksen kohdassa mielessä
syttyy valo ja henkilö sanoo: "En ole sairas. Miten voin olla sairas?
Olen enemmän kuin tämä, en ole ollenkaan tämä. Se on vain jotain, minkä
läpi laitan itseni." Ja näin lääketiede tuolla hetkellä on vain
monimutkainen plasebo. Riippumatta siitä toimiiko se aivoissa vai
isovarpaassa vai annetaanko pillereitä tai reseptejä, se on vain
plasebo - koko systeemi on plasebo.
Lääketieteen ammattilaiset eivät tiedä, mitä he tekevät, eivätkä ne
sielut, jotka luulevat olevansa sairaita, ymmärrä sairautta! Miten
asiat voivat muuttua? Asiat tulevat muuttumaan. Näen jossain vaiheessa
tulevaisuudessanne keskuksia, missä ihmiset istuvat kohottamassa
värähtelyään, kohottamassa itsensä pois harhasta joksikin aikaa ja
tekemässä harhasta työkalunsa, ei mestariaan. Ja yhdistymässä suureen
sieluketjuun ympäri maapalloa ja lopulta sieluketjuun toisilla tasoilla
ja toisissa sfääreissä.
Vain istumalla ja muistamalla, keitä he ovat, ja kurkottamalla
toisia kohti rakkaudessa, he parantavat itsensä. He kohottavat itsensä
sairauden yläpuolelle ja he lääkitsevät maailmaa. Ja odotamme innolla
sitä päivää, jolloin ihmiset istuvat tuomassa valoa itselleen ja
toisille - todellista lääkettä - kohottaakseen jokaisen harhan
yläpuolelle, jotta pudottuaan takaisin siihen he näkevät sen harhaksi
ja työkaluksi, jota voi käyttää sielunsa evoluution edistämiseksi.
Tulee aika, jolloin ihmiset, jolloin sielut jättävät tämän
tietoisuustason yhtä helposti kuin kulkevat avoimen oven läpi. He eivät
ole sairaita, he vain oivaltavat ja tuntevat "vetoa", mikä kertoo
heille, että he ovat muuttumassa, että he ovat tulleet yhden
olosuhdesyklin loppuun ja siirtyvät toiseen.
Sairaus on uskomus, epideminen uskomus. Epidemiat, sairaudet -
niitä eivät välitä mikrobit, bakteerit. Niitä välittää uskomus -
uskomus yksittäisen sielun tasolla ja uskomus ryhmäsielutasolla maan
päällä. Ja siitä syystä - taas kerran - joku saa flunssan ja toinen ei.
Sairauteen uskominen tuo sen teihin eikä sillä ole mitään tekemistä
niiden mikro-organismien kanssa, joita aina syytetään sairauksista.
Sairaus on - kun olette tietoisia - heijastus siitä, mikä on
väärin, minkä havaitaan olevan väärin ja mikä on lepotilassa
sielussanne, ja sairaus hyökkää kehoon alueelle, mikä vastaa sitä, mikä
on vialla sielussa henkisesti.
Tässä kehitysvaiheessanne tapa parantua on päästää irti
sairaudesta, olla antamatta "tunnustusta" sille, antaa sen pudota pois
ja sanoa, ettei se ole osanne. Sanokaa, että olen erillään siitä, ja se
putoaa pois, koska sitä ei "osteta" sielussanne, sillä ei ole voimaa.
Vain sielun sille antama voima sallii sen olla olemassa.
Tästä syystä hypnoosi voi olla hyvin tehokasta. Hypnotisoija
saavuttaa sielun sisällä olemassaolotilan, missä kaksi mieltä
kohtaavat, ja hän sanoo: "Eikö olisi hyvä ajatus, jos päästäisit irti
tästä sairaudesta/huolesta/uskomuksesta?" Tästä syystä hypnoosi toimii,
mutta taas kerran, se voi toimia vain, jos sielu on valmis antamaan sen
toimia itsellään.
Itsehypnoosi on mahdollista. Sielut voivat itse asiassa vakuuttaa
itsensä siitä, että he eivät ole sairaita, ettei heille voi koitua
vahinkoa, vetämällä esiin sisäisen Jumalan voimaa, Jumalan luovaa
voimaa, mutta tällä hetkellä tätä voimaa käytetään aina - melkein aina
- negatiivisesti tasollanne.
Sieluilla on tarve kurkottaa toisiaan kohti. Teidän on palattava
aikaan, jolloin on yhteistyötä ja keskinäistä riippuvuutta kaikkien
sielujen välillä, mutta tässä ajan kohdassa sielut ovat näyttäneet
etääntyvän kauas Jumalasta, ja se johtaa sairauteen. Se johtaa
lääketieteen tarpeeseen.
Pyytäisimme teitä rukoilemaan sielujen puolesta päivittäin ja
säteilemään valkoista valoa ympäri maapalloa. Valkoista valoa tarvitaan
- se on lääke, mitä suosittelen tänä aikana ihmisille.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.
torstai, 27. marraskuu 2008
Kommentit